2000 Artaroundin haastattelu Anita Jensen doc

Byadmin

2000 Artaroundin haastattelu Anita Jensen doc

Haastattelu/Interview / www.artaround.fi
Anita Jensen Galleria Uusitalossa
in Gallery Uusitalo Helsinki

Anita Jensenin näyttely Galleria Uusitalossa 5.10.-5.11.2000.
See bottom of text for English summary

Milloin ja miten päätit ryhtyä taiteilijaksi?
Luulisin, että jonkinlainen päätös alkoi muodostua kun 15-vuotiaana aloin käydä työväenopistossa harrastamassa eri taideaineita; valitsin mahdollisimman laajan kirjon kursseja: piirustusta, veistoa, maalausta, taidehistoriaa. Asiat ”loksahtivat” kohdalleen ja pian rupesi tuntumaan, että olin löytämässä oman ”juttuni”. Samoihin aikoihin menin, perhetilanteesta johtuen, keskikoulun penkiltä suoraan töihin. Työelämässä oleminen ja taideharrastus olivat toisilleen melkoinen kontrasti. Ajattelin, että ”ei hitto, kyllä tässä täytyy jotain muuta löytää”. Sain enemmän ja enemmän otetta piirustuksesta, mutta tein useiden vuosien ajan mitä erilaisimpia hommia: Olin yliopiston apteekin laskuttaja, kukkakauppias, laivasiivoja, kemikaaliosaston konekirjoittaja jne. Vähitellen piti tietysti ryhtyä miettimään halusinko tehdä ”hanttihommia” lopun elämäni vai jotakin muuta; se muu, eli taide, voitti. Kesäisin kolusin kaikki Etelä-Suomen maalaus- ja piirustuskurssit ja osallistuin Kulttuuritalon kuvataidepiiriin, jonka osanottajista jotkut olivat päässeet taideakatemiaan. Niinpä minäkin rohkaistuin, hain ja pääsin 24-vuotiaana Akatemiaan, grafiikan linjalle. Linjavalinnassani oli ehkä kyse eräänlaisesta ”oveluudesta”: Olin maalannut jo aika paljon, ja osasin sitä mielestäni jo jonkin verran. Grafiikkaa en ollut koskaan tehnyt, mutta kun joku sanoi, että ”sä oot sen verran hyvä piirtäjä, että sä voisit hakea grafiikkaan”, ajattelin, että niin teen – grafiikan linjalle kun pyrki huomattavasti vähemmän opiskelijoita kuin maalauksen… Valinnastani seurasi sitten myös se että maalaus jäi tekemisissäni vuosikausiksi täysin syrjään, ja on oikeastaan vasta viime aikoina tehnyt tuloaan takaisin.
Mitkä seikat vaikuttivat Sinuun opiskeluaikanasi?
Olin suorastaan ”mielettömän” otettu siitä tosiasiasta, että olin päässyt taideakatemiaan. Niinpä muhun iski – jälkikäteen katsoen liiallinenkin – tarve selviytyä koulusta hyvin ja kunnianhimo oppia uutta. Sain niin suurta tyydytystä siitä että opin uusia asioita, että olin jonkinlainen ”opintonarkomaani”. Kaikkein kiihkeimmän opiskelun ja tekemisen aikaa oli viides – viimeinen – vuosi, kun tiesi, että koulun päättymisen jälkeen oli edessä uusia ongelmia: mistä saada työtilat, materiaalia, välineitä yms.
Kuka opettajistasi on merkinnyt Sinulle eniten?
Harrastusaikoinani, ennen taideakatemiaa, olin kokenut suurimman osan ihmisistä, jotka minua opettivat, suurina hidalgoina. Olin jonkinlaisen pelonsekaisen kunnioituksen vallassa: elävä taiteilija tuntui miltei yli-inhimilliseltä hahmolta. Näin ollen oli myös läsnä riski, että tahtoi seurata liiaksi muiden tekemistä. Kun sitten pääsin akatemiaan ja aloin uskoa, että voisin itsekin osata jotakin, muodostui minulle läheisimmäksi opettajaksi Rafael Wardi – kenties juuri siksi että hän enemmän kuin muut antoi oppilaalleen ”tilaa” kokeilla ja tehdä itse, samalla kun hän myös jaksoi antaa myönteistä palautetta.
Onko Sinulla erityinen aihe tai erityisiä aiheita, joita työstät?
Kun ”kadotin” maalauksen ja siirryin tekemään grafiikkaa, jouduin kohtaamaan uuden välineen, joka asettaa tekemiselle hyvinkin tiukkoja rajoituksia ja sääntöjä. Grafiikka edellyttää suurta teknistä taitoa ja välineiden hallintaa. Yritän töissäni etsiä metodia, joka sallisi minun säilyttää spontaaniuden. Olen pyrkinyt, uusia tekniikoita kokeilemalla, löytämään mahdollisuuden ”hengittää vapaasti” ja tuomaan itsestäni ja alitajunnastani esille erilaisia asioita. Tietyssä mielessä voisi sanoa, että peruskuva on sama, muotokieli muuttuu. Minun on hyvin vaikea asettua tekemään yhtä, määrättyä kuvaa – tarvitsen valtavan määrän kuvamateriaalia (oli sitten kysymys grafiikasta tai valokuvista), josta käsin teen valintoja.
Mikä on värin, valon ja materiaalin suhde Sinulle?
Materiaali on kenties selvästi välineellisin – ja erikoisen haasteellinen koska sen onkin ”pantava hanttiin”: siksi hakeudun työskentelemään vaikeiden materiaalien kanssa. Välillä ajattelen, että olen löytänyt uuden ”helpon” välineen, mutta pian huomaan, että joudun taas ratkomaan erilaisia teknisiä ongelmia. Valon suhteen päädyn aina työskentelemään tummalla skaalalla – vaikka pyrin usein tekemään töistäni vaaleampia, liikun kyllä yleensä ”pimeyksissä”, joissa väritkään eivät nouse kovin vahvasti esille. Teosteni valo tulee ikään kuin varjon kautta.
Mikä on lempimuseosi ja –monumenttisi?
Minua kiehtovat eniten vieraita kulttuureita esittelevät museot: Pariisin Guimet-museon ja Afrikan ja Oseanian museon kokoelmat ovat sekä upeat että upeasti esille pantu. Japanin kansallismuseo Kiotossa on myös häikäisevä kokemus samoin kuin Osakan ja Tokion vanhan ja nykytaiteen museot. Mielestäni vaikuttavin monumentti on Naran suuri Buddha.
Missä oli edellinen näyttelysi ja mikä on seuraava projektisi?
Viimeisin yksityisnäyttelyni oli vuonna 1998 Galleria G:ssä. Tämän hetkisen galleria Uusitalon näyttelyn jälkeen pitäisi olla vuorossa näyttely Roomassa.
Mitä teet kun et tee taidetta?
En ainakaan laskettele, en pelaa squashia enkä ratsasta – kirjallisuus ja elokuva sen sijaan innostavat.
Mikä on taidehistorian merkitys Sinulle?
Minun tekemistäni ei olisi ilman taidehistoriaa: samoista peruskysymyksistä on ollut kyse ties kuinka kauan, samasta etsimisestä – puhuttiin sitten vanhoista japanilaisista maalareista tai länsimaisista nykytaiteilijoista. Japanin kulttuurilta koen saaneeni paljon viime aikoina: kävin ensimmäistä kertaa Japanissa viisi vuotta sitten. Kun itse lähtee vahvasti länsimaisesta yksilökeskeisestä traditiosta on ollut kiinnostavaa päästä perehtymään – edes jonkin verran – kulttuuriin, jonka lähtökohdat ovat voimakkaasti yhteisöllisyydessä, myös taidehistoriallisessa mielessä.
Mikä taiteen funktio?
Taiteen funktio– sekä tekijälle että katsojalle – on kohdata toinen ihminen ja jakaa, tuon kohtaamisen kautta, yhteisiä tunteita ja kokemuksia.